#KutsuMua

Tämä tulee ehkä vähän myöhässä, mutta koska asia on mielestäni tärkeä,
niin tässäpä se nyt tulee kumminkin.

"Oot outo."

"Sä oot liian kiltti."

"Opettajien lellikki, ilonpilaaja!"

"Miks piirrät aina hevosia?"

"Ihme Japanifriikki..."

"Älä ny ota sitä ittees, se oli pelkkää läppää."

"Haha joku kantele, vitsin Väinämöinen!"
"Oot hirveen lapsellinen."

"Älä viitsi olla noin herkkä."

Kiusaaminen koskettaa meitä kaikkia. Se on osa jokaisen ihmisen, nuoren ja aikuisen elämää. Ja on ikävää että asia on näin. Mua kiusattiin mun erilaisuuteni takia. Mua kiusattiin kaikki kuusi vuotta alakoulussa ja osa yläkouluajasta sen takia, että satuin pitämään erilaisista asioista kuin muut, satuin pukeutumaan eritavalla kuin muut, satuin olemaan herkempi kuin muut.
Ja vaikka tämänkin kuulee aina uudestaan ja uudestaan ihan kyllästymiseen asti, sanon tämän taas:

Kiusaaminen jättää jäljet.

Ja usein vielä ihan hiton syvät sellaiset.

Ja mun mielestä kaikkein surullisinta on se, että me kaikki tiedetään se kyllä.
Me ollaan kaikki, jokaikinen ihminen, samassa veneessä. Kaikkia on joskus kiusattu ja siksi meidän justiinsa pitäis ymmärtää miten hirveän pahalta se tuntuu. Mutta ihmiset satuttaa toisiaan ja itseään niin helposti. Ja usein vielä vahingossa. Kaikki ei aina ymmärrä, joskus kaikki on pelkkää väärinkäsitystä.
Joku on kateellinen. Toinen on epävarma ittestään. Toinen yrittää suojella itseään koska joku toinen on satuttanut häntä. Joku kiusaa, eikä välttämättä edes ymmärrä mitä sillä toiselle tekee.
Juttuhan on se, että jokaisella ihmisellä on joskus paha olo ja meillä jokaisella on omat tapamme yrittää lievittää tai kestää sitä pahaa oloa. Toiset kieltää ne tunteet kokonaan, toiset vähättelee niitä, keinoja on monenlaisia. Mutta usein ne ei ratkase sitä ongelmaa mitenkään vaan voi jopa pahentaa sitä.
Ja se auttais jokaista meistä, jos me kiusaaminen ja tunteiden piilottamisen sijaan
 yritettäis kuunnella toisiamme ja puhuttais ongelmistamme.
Helppohan sitä on sanoa noin, tiedän. Ja ei se olekaan helppoa, mutta se on täysin mahdollista!
Sitä vain pitää harjoitella, ei kukaan heti kaikkea osaa.


Ja jos elämä ei olis koskaan hankalaa,
tiedettäiskö me edes mitä on olla onnellinen..?


Muistutukseksi kaikille: yksikin pieni ystävällinen sana voi pelastaa jonkun päivän, joten jakakaa ystävällisyyttä ja rakkautta! :)
Yritetään selvitä yhdessä, joohan?

Terveisin Erilaisuudestaan ylpeä :)