En halua lapsia

En osaa sanoa, miks just nyt tekee mieli kirjoittaa tästä kyseisestä aiheesta kirjoitus, (varsinkaan kun tämä asia ei minua nyt niin palavasti vielä koskekaan, vaikka 20 tulee kohta ikämittariin)
mutta ehkä mitään täsmällistä syytä ei tarvita.
Tärkeä asia kuitenkin, ainakin minulle. Ja uskon että myös monelle muulle.

Satuin selailemaan nettiä (ylläri) ja Facebook heitti eteeni tällaisen, ehkä vähän humoristisen eikä niin vakavan kirjoituksen aiheesta.

Vaikka kyseessä onkin nyt nainen.com, pystyin kuitenkin samaistumaan lähes jokaiseen näistä mainituista kohdista.
Siinä olen kyllä eri mieltä, että näitä asioita kannattaa sanoa naiselle, joka ei lasta halua, koska siitä syntyy keskustelua ja mahdollisesti ehkä ymmärrystä, miksi jotkut eivät halua pullautella lapsosia ulos itsestään. :D

Ottakaa kantaa kommenteissa!
Tässä omat mielipiteeni.



1. “Tulet muuttamaan mielesi.”

Niin. On myös vaiettu asia, että jotkut lapsen hankkineet vanhemmat muuttavat mielensä, mutta lapsi on jo maailmassa ja siitä on otettava vastuu. Suurin osa näistä vanhemmista ei saa tukea, koska eivät uskalla puhua siitä, että katuvat lapsen hankkimista. Ihminen voi muuttaa mielensä monista asioista. Tuntuu vähän siltä, että tässä yhteiskunnassa lapsettomuus on yleensä enemmän harkittu asia kuin lapsen hankkiminen, koska ihminen kokee joutuvansa oikeasti puolustelemaan kantansa muille ihmisille. Eikö kumpikin ratkaisu ole ihan validi? Eikö kaikilla pitäisi olla mahdollisuus tehdä se ratkaisu joka on itselle paras?


2. “Mutta kuka pitää sinusta huolen, kun olet vanha?”

Tässä kohtaa yhdyn alkuperäisen kirjoituksen kommenttiin: vanhainkoti. Suomessa ei kauhean moni vanhus asu lapsiensa luona, vaan vanhainkodissa tai jossain muussa laitoksessa.

3. “Etkö halua jättää perintöä?”

Ottaen huomioon sen, että ainoa oikea olemassa oleva hetki on nykyhetki, perinnöllä ei mielestäni ole juurikaan merkitystä. Mutta jos haluaisin jotenkin erityisesti jättää jotain perintöä tähän maailmaan, haluaisin sen olevan hyviä tekoja ja ystävällisyyttä, rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan huolimatta siitä, ovatko he sukua minulle vai eivät. Yhteiskunta ei tule muistamaan minua kuitenkaan enää sadan vuoden päästä, joten elän mieluummin nykyhetkeä ja itseäni varten.

4. “Mutta lapsen syntymä on ihme!”

Totta, elämä on ihme. Mutta synnytys on kammottava ja pelottava asia, jota en itse halua ikinä kokea. Jos joku tykkää, niin kaikin mokomin.

5. “Et voi koskaan tietää mitä todellinen rakkaus on, ennen kuin pitelet omaa lastasi käsivarsillasi.”

Suurin osa vanhemmista yrittää täyttää omilta vanhemmiltaan jäänyttä emotionaalista aukkoa hankkimalla oman lapsen. Siitä on "todellinen rakkaus" kaukana. Eikö ole hirveän itsekästä tuoda tähän maailmaan itsenäinen, tunteva ja ajatteleva olento vain siksi, että voisit itse tuntea "todellisen rakkauden"? Totta kai jokainen ansaitsee rakkautta ja sen haluaminen on ihmiselle täysin normaalia, mutta tuon rakkauden jahtaaminen ja hakeminen lapsen kautta on mielestäni epäreilua, lapselle haitallista ja väärin. Ja miten tähän yhtälöön sopivat sitten ystävät ja seurustelukumppanit/puolisot? Juu, en mä teitä oikeasti rakasta, koska en tiedä vielä mitä "todellinen rakkaus" on. Katsotaan sit uudestaan kun hankin sen lapsen.

6. “Mutta lapset tuovat niin paljon iloa elämään!”

Varmasti. Niin tuo moni muukin asia. Esimerkiksi hiljaisuus. Sitoutumattomuus. Voit lähteä kotoa milloin haluat, minne haluat. Myös harrastukset ja työ voivat tuoda paljon iloa elämään, ja niille jää enemmän aikaa, kun ei ole lapsia. Jokainen tykkää erilaisista asioista. :)

7. “Lapsien saaminen muuttaa elämän!”

Niin muuttaakin. Ja tämä on yksi syy miksi en halua lapsia. Totta kai kaikki muuttuu koko ajan, eläminen on muutosta itsessään. Mutta lapsen saamisen fyysiset ja henkiset muutokset ovat sitä luokkaa, että niistä saattaa olla enemmän vaivaa ja murhetta, kuin iloa. Tiedän itse olevani hirveän herkkä ahdistumaan näin paniikkihäiriöisenä, ja tiedän että voisin myös helposti sairastua masennukseen joko raskauden aikana tai sen jälkeen. 

8. “Haluat kyllä lapsen kun huomaat, että biologinen kellosi tikittää.”

Varsinkin tämä lausahdus kiehauttaa ainakin mun veret aivan välittömästi! Ihan kuin sillä, mitä ajattelen ja tunnen, ei olisi mitään merkitystä, kun "biologinen kello" alkaa tikittämään. Ei ihminen ole mikään kone! Jotkut ihmiset haluavat tehdä asioita sen takia, että niiden takana on joku ideologinen merkitys ja arvo, eikä pelkästään luonnon asettama tavoite. Don't get me wrong, luontoäiti on mahtava ja on erittäin kiehtovaa, miten luonto toimii ihmisessä, mutta haluan tehdä asioita sen takia, että niillä on minulle jokin itse ymmärtämäni merkitys. Luonto saa antaa minulle viitekehykset missä toimia, mutta haluan käyttää myös sitä uskomatonta kapasiteettiä mitä ihmisen tietoisissa aivoissa on.

9. “Mutta lapsesi rakastaa sinua ehdoitta!”

Lapselle vanhempi on koko maailma ja totuus suurimman osan elämäänsä! Se ei ole ehdotonta rakkautta, vaan melkeinpä pakotettua rakkautta, jota on pakko olla että selviytyy. Suurin osa aikuisistakaan ei osaa rakastaa muita (saatika itseään) ehdoitta. Ja tahdon käyttää kaiken energiani sen harjoittelemiseen.


10. “Miksi ei?”

Ihan hyvä ja ytimekäs kysymys. Toisaalta on hassua, miten esimerkiksi pieneltä tytöltä ei kysellä, miksi hän HALUAA lapsia, voihan mieli vielä muuttua moneen kertaan. Tässä yhteiskunnassa se, että on lapsia, omakotitalo ja pihamaa, on normi, joten tietystikään sitä ei kyseenalaisteta. Pitäisikö? Varsinkin kun meitä ihmisiä on jo niin paljon, että maapallo hengittää äärirajoillaan.

En tietenkään ole lapsia tai lapsia haluavia vastaan, jokainen saa päättää itse miten elää elämäänsä. :)

Toivottavasti onnistuin antamaan ajattelemisen aihetta.

Luen mielelläni kommentteja jos niitä innostutte laittamaan.

Hyvää kesänalkua kaikille, nauttikaa lomasta ja muistakaa käyttää aurinkorasvaa! ~

Terveisin Kiia