Taas ihan normaalisti

Muutama päivä on tässä kulunut kahta kirjaa lukien (Paulo Coelhon Alkemisti ja Franz Kafkan Oikeusjuttu), uusi kantelepöytä saapui viimein, yksi soittokeikka onnistuneesti takana ja ainakin neljä tikkaria syötynä.

Ja lähestyvät kirjotukset.

Pelkkä ajatuskin syksyllä alkavasta koitoksesta värisyttää. Kirjotettavan ei olis edes kuin kaksi ainetta, filosofia ja ruotsi mutta silti kuumottaa armottomasti. :I Ei sillä, oon hyvinkin varma siitä, että tuun selviämään hyvin kyseisistä kirjoituksista, varsinkin kun olisin aikeissa mennä kesällä erilliselle pari päivää kestävälle kertauskurssille ja filosofiastakin tentin sitten sen yhden kurssin vielä mutta... 

Niin, ehkä mä liioittelen sitä taas mielessäni. Niin kuin aina, oikeastaan.

Sellainen paha tapa kun mulla on...

Musta hieman tuntuu, että niitä kirjotuksia vähän hehkutetaan liikaa, sillä tavalla huonossa valossa. Että se on suuri koitos ja mittelö siitä mitä kaikkea sä osaat jne. jne. ei sillein mitenkään mahtipontisesti tai mitään... :D

Loppujen lopuksi sekin on vaan yks koe. Ja joo, siellä mitataan sitä mitä kaikkea oot onnistunu tän kolmen/kolmen ja puolen/neljän vuoden oppimaan ja omaksumaan mutta kokeet on aina ensisijaisesti oppimistilanteita. Enemmän niissä kirjotuksissa mitataan stressinsietokykyä, kirjoitustaitoa, organisointikykyä ja kärsivällisyyttä, eikä niinkään sitä itse aihetta..

Tai sillein mä ite sen nään.

      Toisaalta, on varmaan aika vaikea keksiä mitään toista tapaa testata sitä mitä kaikkea oppilaat on oppinu.. Noh, se ei ole mun vallassani se asia.

Näin keväisin tuntuu että tulee aina aivan perkeleesti tekemistä.

Oon kuullu paljon juttuja kavereilta ns. "kevätmasennuksesta", onneksi itse en ole ikinä kokenut vastaavaa enkä edes tajunnut että sellanenki on mahdollista, mä päinvastoin herään aina henkiin ku kevät tulee.

On vaan ihanaa nähdä kuinka luontee herää taas henkiin ja on vihreetä ja lämmintä ja valosaa ja näin. c:

Mut niistä viimesistä viikoista tulee aina jotenki niin hirveen raskaat.

Päättöviikko lymyilee jo nurkan takana ja ihan ku koulu ei riittäis, mulla on siihen päälle vielä kaikki musiikkiopiston päätöskonsertit ja viimeisen teoriavuoden vihoviimeinen koe josta aijon todellakin päästä läpi. Sinne en kyllä enää palaa. :DD No teoria for me anymore. ~ 

Niin ja HaluFest olis kanssa ja ja ja... no se on kyllä vaan mukavaa. On mahtavaa päästä sinne esiintymään, olis vaan ihan kiva jos pääsis harjottelemaan niitä biisejäki joskus, mitä siellä meinaan oman pikku bändiloidisen kanssa soitella. 

Noh, voin sentään ite päättää että miten mä näitä asioita teen ja missä järjestyksessä, koulujutuista puhuttaessa ainakin. Eiköhän näistäkin selvitä jollakin ilveellä.

Tsemppiä kaikille tälle keväälle koulujuttuihin ja ihan yleisestikin, kyllä se kesä tulee sieltä vielä! :)

Otin sitten muutamia kuvia  konserttikanteleestani joka täyttää marraskuussa kolme vuotta ja ihkauudesta kantelepöydästä, joka on ihanan kevyt. (Hieman helpompi kantaa kun se edellinen...) Eipä tässä muuta ihmeellistä taida olla, nauti kuvista ja auringosta, toivotaan ettei perjantaina sada vettä.

Uusi kantelepöytä <3

Terveisin Hobitti