Ja taas uudestaan
Yksi kokonainen vuosi on takanapäin.
Uusi vuosi meni rauhallisesti kotona, flunssassa teetä juoden. Meillä ei oo tapana ampua ilotulitteita. Ne on nättejä, ei sillä, mutta en vieläkään oikein tunne itteäni tarpeeks rohkeeks että uskaltaisin niitä ite sytytellä. Äiti kävikin sitte ostamassa jättitähtisädetikkuja. Niistä mä tykkään. Me otettiin ihan sikana kuvia ja niistä tuli hienoja. Iskä oli nukkumassa jo varmaan ennen kymmentä, pikkusisko lähti kavereiden kanssa jonnekin. Oli mukavan rauhallista.
Sitte ku kello viimein tuli kakstoista, oli hassua ajatella taaksepäin...
Viimevuonna mä sairastuin vuodenvaihteessa paniikkihäiriöön. Se oli mun kehoni tapa sanoa, että jotakin on jäänyt käsittelemättä, nyt on aika tehdä jotakin. Ja mä tein. Mä tein lupauksen itselleni. Mä lupasin ittelleni, että mä käsittelen mun menneisyyteni haamut ja opettelen arvostaan ja rakastaan itteäni. Tunnen, että oon onnistunu siinä, jollain tasolla ainakin.
Vuonna 2014 mä kasvoin seksuaalisena olentona, tyttöystävänä, rakastettuna. Mä opin miten ollaan parisuhteessa ja miten ei tosiaan kannata olla parisuhteessa. Mä opin luottamaan. Mä opin, että mä en elä enää pelkästään muita varten, vaan että mulla on myös oikeus välittää itsestäni ja siitä, mitä mä itse haluan elämältä.
Viimevuonna mulla oli ensimmäiset ylioppilaskirjoitukset ja mä täytin 18 vuotta. Me vietettiin meidän kaveriporukan kanssa monet 18 –vuotissynttärijuhlat ja monia muita yhteisiä hetkiä, laneja, tupareita ja reissu Tallinnaan. Koulu loi omat haasteensa mutta myös monet ihanat muistot, konsertit, musikaalit, hiljaiset hyppytunnit.
Vuonna 2014 mä erosin viimeinkin evankelis-luterilaisesta kirkosta ja löysin oman suuntani, mutta samalla opin myös ymmärtämään ja suvaitsemaan aivan uudella tavalla.
Mä löysin Kiinan kulttuurin ja kielen ihmeellisen maailman ja sitä kautta buddhalaisuuden, meditoimisen ja uuden tavan ajatella, uuden tavan nähdä maailma.
Viimevuonna mun oli pakko alkaa ajattelemaan tulevaisuutta. Oli alettava pohtimaan sitä, mihin meen lukin jälkeen, millon muutan omilleni, mitä mä haluan tehdä elämälläni.
Mä löysin Kiinan kulttuurin ja kielen ihmeellisen maailman ja sitä kautta buddhalaisuuden, meditoimisen ja uuden tavan ajatella, uuden tavan nähdä maailma.
Viimevuonna mun oli pakko alkaa ajattelemaan tulevaisuutta. Oli alettava pohtimaan sitä, mihin meen lukin jälkeen, millon muutan omilleni, mitä mä haluan tehdä elämälläni.
Kaikkein tärkeinpänä, vuonna 2014 mä kasvoin ihmisenä.
Mä oon kasvanu ihan huikeasti ja kasvu jatkuu edelleen.
Ja näin, pikkuhiljaa,
pienestä tytöstä kasvaa vähän kypsempi ja viisaampi. :)
Rauhaa ja onnea vuodelle 2015, rakkaat lukijat!
Pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta <3
Terveisin Hobitti
pienestä tytöstä kasvaa vähän kypsempi ja viisaampi. :)
Rauhaa ja onnea vuodelle 2015, rakkaat lukijat!
Pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta <3
Terveisin Hobitti
Kommentit
Lähetä kommentti