Viimeinen viikko

Kolme vuotta.
Lukion viimeinen viikko alkoi tänään.
Samalla on helpottunut olo, pian lukio on loppuun suoritettu ja kuntoon hoidettu.
Toisaalta jännittää. Pelottaa. Hämmentää. Ahdistaakin ehkä vähän. Stressaa. Ehdottomasti stressaa.

Ihmisiä on monenlaisia. Joistakin uudet asiat on jännittäviä, mielenkiintoisia, välttämättömiä. On pakko olla aina jotakin uutta, muuten maailma ja elämä on tylsää. Koko ajan pitää tapahtua.
Ja toisaalta ymmärrän tämän hyvin. Oon utelias oppimaan uutta, tietämään, kokemaan ja näkemään.
Mutta mulle rutiinit ja rauha on tosi tärkeitä. Että ei koko ajan olis montaa asiaa yhtä aikaa.

Ehkä kaikkein vaikeinta tässä ajanjaksossa on se ristiriitaisuus.
Toisaalta tuntuu siltä, että nyt on aikaki lähteä, nyt on aika muutokselle. Oon saanu lukiolta sen mitä menin sieltä hakemaan ja nyt on aika tehdä jotakin muuta. Tai olla tekemättä jotakin mitä tein ennen.
Toisaalta pelottaa ihan hirveesti.
Mä tiedän että selviän kyllä lopuista kirjotuksista, mä tiedän että saan uusia kavereita sieltä minne ikinä menenkin, jos muutan uudelle paikkakunnalle niin tiedän, että opin selviytymään sielläkin ja tuntemaan paikat, mä tiedän, että vaikken opiskelupaikkaa saiskaan niin mun maailmani ei loppuis.

Muutos on vaan jännä asia.
Pelottava asia.
Ja koska tiedän, että ihminen pelkää sitä luonnostaan, se onneks tuntuu vähän pienemmältä.

Pitäis vaan opetella ajatteleen yks asia kerrallaan.
Ihan ensiksi vaan huominen: monelta pitää herätä kouluun, mitä oppiaineita huomenna on, mitä läksyjä pitää tehdä.
Helposti mä ajattelen jo vuoden päähän, missä mä oon, mitä mä teen ja kuka mä oon.

Ei se oikeestaan oo edes ajankohtaista nyt.
Mutta joskus ajatukset harhailee liian kauas.


Pitää taas muistaa pysähtyä hengittämään ja elämään hetkessä. :)
Muistakaa tekin pitää huolta toisistanne ja ittestänne. <3

(kuvakollaasi tehty sivulla Picmonkey.com, kaikki muut kuvat Googlesta, paitsi vasen ylänurkka)

Terveisin Hobitti