Vähemmän huoneita

Muutosta on nyt jo kolme kuukautta.
Melkein neljä.
Yllättävän nopeasti ihminen sopeutuu muutoksiin.

Tosiaan, vanhempien eron ja erilleen muuton jälkeen mun maailma on ollu yks vihan, surun ja ahdistuksen temmellyskenttä. Onneks uusi (ja myös pienempi) asunto on rauhottanu tilannetta huomattavasti. :)

Sain oman huoneen (kiitos ihanan ja ymmärtäväisen pikkusiskon <3) ja pitkästä aikaa pystyin keskittymään niinkin arkiseen asiaan kuin sisutaminen. Jotenkin sisustusinto on muutenki ollu pinnalla, kun oon jo hetken haaveillu omasta kämpästä. Se kyllä joutuu odottaan opiskelun alkamiseen asti. :'D Pääsykokeisiin lukeminen on ollut kovassa vauhdissa nyt koko kevään, varsinkin nyt viime kuun aikana. Ehkä mä pääsenkin vielä sinne yliopistoon. Oon onnistunu opiskelemaan matikkaakin ilman sen suurempia itkupotkuraivareita. No on niitä ollu muutama. Mutta vähemmän ku yleensä.

Sain viimeinkin mustavalkosen huoneen, millasesta oon aina haaveillut. :'3 Rakastan tota lamppua <3 Ja karttapallokin on aivan ihana.


Pikkuhiljaa elämä alkaa taas hymyilemään.
Aurinkoki paistaa aina välillä. Ehkä se kesä sieltä tuleekin vielä?
Voisin yrittää taas herätellä tätä blogia horroksesta, kun suurin osa ajasta ei mene enää murehtimiseen ja hengityksen tarkkailemiseen.
Jos opiskelultani kerkeän. :D

Hyvää kevään alkua kaikille! ~

Terveisin Kiia