Ylioppilaskirjoitukset - Eikö nyt olisi jo aika muuttaa perinteitä?

Keskiviikkona lukio-opiskelijat ympäri Suomea pääsivät istumaan tuntikausiksi koulujen liikuntasaleihin kiperien kysymysten ääreen, kirjoittamaan sormensa ja ranteensa hajalle.
Heillä oli edessään "kypsyyskoe": Ylioppilaskirjoitukset.

Reaaliaineiden kirjoituksissa minulla oli vuorossa psykologia, aine jonka kirjoittamista olin oikeastaan odottanut. Haaveilen psykologiasta ammattia ja kiinnostus ko. ainetta kohtaan on suuri. Nautin lukion psykologian kursseista, kerrankin opiskelu oli oikeasti mieluista ja mielenkiintoista.
Olen opiskellut nämä kolme vuotta ahkerasti. Joskus jopa liiankin ahkerasti, perfektionisti kun olen.
Wilma näyttää kursseista vain kiitettäviä arvosanoja, 9 ja 10.
"Tässä on aine jota oikeasti osaan." ajattelin.
Ja niin osaankin.
Mutta YTL oli jälleen kerran eri mieltä.

Tuloksethan eivät ole vielä tulleet, joten kaikki on vielä pelkkää arvailua,
mutta katsoessani netistä "hyvän vastauksen piirteitä" en voinut muuta kuin purskahtaa itkuun.
Saisin arviolta 20 pistettä.
Hyvällä lykyllä voisin saada psykologian kirjoituksista C:n.

Heti lukion ensimmäiseltä luokalta lähtien oppilaille tulee hyvin selväksi, että "lukion lopussa on sitten ylioppilaskirjoitukset ja voi kuule, siellä istutaan sitten se kuusi tuntia tekemässä sitä koetta sormet ja ranteet verillä ja säännöt on tosi jyrkät, paikaltasi saat nousta vaan kuselle" ja niin edelleen.
En syytä opettajia. On ymmärrettävää, että ylioppiaskirjoituksista mainitaan: kyllä, sellaiset lukion päätteeksi on.
Mutta miksi niistä pitää tehdä lukion itseistarkoitus ja helvetillinen koitos, josta hengissä selviäminen tuntuu mahdottomalta? Mikä tarkoitus on kokeella, joka aiheuttaa vain uskomattoman määrän stressiä ja ahdistusta, mutta josta tuskin oppii enää mitään uutta?

Kaikki kouluissa tapahtuva arviointi on hyvin ongelmallista. Oppilaat ja opiskelijat ovat kaikki hyvin, hyvin erilaisia oppijoita. Ihan yhtä hyvin voisi käskeä apinaa, kultakalaa ja norsua kiipeämään puuhun ja määritellä niiden osaaminen sen perusteella pääsevätkö ne puunlatvaan vai eivät. Ylioppilaskirjoitukset voivat olla toiselle opiskelijalle hyvin hankala käytöntö. Paikallaan istuminen kuusi tuntia voi saada toisen oppilaan menettämään järkensä. Toinen voi tietää kyseisestä aineesta kaiken mahdollisen, mutta ei osaa kirjoittaa niitä paperille vaaditulla tavalla. Toisella on paniikkihäiriö, salissa olo ahdistaa. Toiselle kuusi tuntia ei riitä mitenkään, edes lisäajan kanssa.

Suurista yksilöllisistä eroista huolimatta oppilaat pyritään mahduttamaan samaan arviointijärjestelmään "yhdenvertaisuuden nimissä." Vertailu oppilaiden välillä alkaa. Koko koulun ajan oppilas ehdollistuu sille ajatukselle, että jos ei saa hyviä numeroita ja onnistu muihin verrattuna hyvin,  ei voi olla hyvä oppilas, hyvä ihminen. Ajatuksena tämä on hirvittävä. Jos toinen ihminen osaa vaikka kutoa ja toinen ei, tekeekö se siitä toisesta, joka ei osaa jotenkin huonomman ihmisen? Jotenkin arvottomamman?
Ei tosiaan.
Mutta tälläinen ajatusmalli nuorille helposti kasvaa eivätkä ylioppilaskirjoitukset yhtään auta asiaa.

Eikö olisi järkevämpää korostaa sitä, miksi lukioon ylipäänsä tullaan ja miksi sinne kannattaa tulla: että oppisi nauttimaan uusien asioiden oppimisesta ja että saisi valmiuksia ymmärtää maailmaa paremmin.
Jos ylioppilaskirjoituksista luovuttaisiin, voitaisiin keskittyä enemmän yksittäisiin kursseihin ja siihen, että asiat oikeasti opittaisiin.

Siksipä, ihan näin kolme vuotta opiskelleena lukiolaisena kysynkin nyt kysymyksen:

Onko ylioppilaskirjoituksista lopulta oikeasti mitään hyötyä lukiolaisille ja olisiko niistä järkevää luopua kokonaan?

Oppivatko lukiolaiset paremmin ylioppilaskirjoitusten takia?
Tuskin.
Onko heillä enemmän motivaatiota opiskella ylioppilaskirjoitusten takia?
Tuskin.
Ymmärtävätkö he, että ylioppilaskirjoituksissa huonosti pärjääminen ei laske heidän arvoaan ihmisenä?
Tuskin.

Niin no, saahan sieltä sitten hienon todistuksen ja hienon valkoisen hatun. Joka pitää muuten maksaa itse.. Ups.

"Olisit vaan lukenu enemmän, hyvä sun on nyt sanoa, että ylioppilaskirjotukset on turhat ku et pärjänny."
Niin.

Omasta mielestäni (sekä psykologian opettajani mielestä) osaan asiani perinpohjin hyvin. Tuskinpa nuo kurssinumerot ovat täysin hatusta vedettyjä. Ja ylioppilaskirjoitusten tarpeellisuutta olen ajatellut jo pidemmän aikaa, kauan ennen kuin edes kirjoitin ensimmäisen kerran. Totta kai olen harmissani, koska en pärjännyt niin kuin olisi omaan tasooni nähden sopivaa. Ja olen varma, että moni lukiolainen voi yhtyä mielipiteeseeni tässä suhteessa.

Mielestäni yksittäisiä kirjaimia ja numeroita tärkeämpää on se, että itse tietää mitä osaa ja oppisi nauttimaan siitä, että voi oppia uutta. Se perimmäinen syy miksi tulin lukioon ei ollut penkkarit, vanhojentanssit tai se, että saa lisäaikaa miettiä, mihin ammattiin haluaa. Minä tulin lukioon, koska halusin oppia uutta maailmasta, elämästä, muista ihmisistä ja itsestäni.

Mitä mieltä itse olet? Pitäisikö ylioppilaskirjoitus käytäntöjä muuttaa?

Tsemppiä viimeisiin koitoksiin kaikille lukiolaisille!

Terveisin Hobitti