Nostalgia on vahvaa: kuvia omasta huoneesta


Tein eilen suursiivousta mun huoneessa ja jäin katselemaan mun huonetta pitkästä aikaa. Ajatella, että ehkä noin vuoden päästä mä en enää herääkään täältä joka aamu. Kaveri ehdotti, että tekisin kuvapostauksen mun huoneestani ja sen sitten päätin tehdä.




Valitsin mun tapetin joskus alakouluikäisenä ja sinä se on pysynyt tähän päivään asti. Ollaan suunniteltu tässä äitin kanssa, että ostettais uusia kalusteita (jotka voisin sitte ottaa mukaan kun muutan omaan kämppään) ja tehtäis pientä remppaa. Koko tapettia ei viitsitä lähteä muuttamaan, kun muutan kotoa joka tapauksessa pian.
Tässä toinen mun kirjahyllyistä, täynnä mangaa, kirjoja ja valokuvia.


Säästin ton Green Tea pullon koska se oli niin nätti, vaikken sisällöstä välittänytkään. Yleensä kyllä tykkään vihreestä teestä. Me tehtiin jouluna omaa kirsikkalikööriä ja me pullotettiin sitä tollasiin pieniin pulloihin joululahjaks sukulaisille. Oli hyvää! Nappasin yhen käyttämättömän pullon ittelleni koristeeks.


Meidän labradorin noutaja Nana. Tää on jo aika vanha kuva. jonka otin kertakäyttökameralla. Koiran ilmeestä voi päätellä että sitä ei kauheesti mun kuvailut kiinnostanu. Ainakin sillä on nyt parempi olla. Vieläki tulee hirvee ikävä <3




Mun unisiepparini "Sinihelmi". Ostin sen muutama vuosi sitten Ideaparkin Jalokivigalleriasta, silloin kun se oli siellä vielä. Kai sen oikeaoppisesti pitäis olla lähellä sänkyä, mutta en saanu sitä oikein ripustettua mihinkään.



Kirjahyllyn alapuolella seisoskelee mun kantele, jota aina välillä soitan, nyt varsinkin kun on musiikkiopiston 3. tasosuoritus lähellä.


Tässä on mun työpöytä. Iskä sai tän ilmaseks sen työpaikalta ja se raahattiin sitte mun huoneeseen. Ei se mitenkään kovin kaunis työpöytä ole, mutta ainakin se on iso. Ehkä vähän liiankin iso. Tässä on hyvä tehdä läksyjä ja valvoa yömyöhään koneella. :D



Mun toisen ja isomman kirjahyllyn seinusta on täynnä kaikenlaisia lappuja mm. Buddhan sitaatteja. 
Itse kirjahyllystä en uskaltanu ottaa kuvaa, se on ihan ku pommin jäljiltä. Liikaa monisteita ja turhaa krääsää.


Tässä on mun pieni alttarini: buddhapatsas, suitsukeastia ja kippo kynttilöille. Noi valkoset ruusut on valoja. :3 Tää "yöpöytä" on ihan jäätävän kokonen (oikeesti joku apupöytä jonnekin toimistoon) ja myös sieltä iskän työpaikalta. Olis kyllä ihana päästä tästä jo eroon. Taustalla nuokkuu uninen viirivehka.


Om mani padme hum tiibetin sanskriitilla.


Mä poltan aika paljon kynttilöitä mun huoneessa, kynttilät on kivoja. :3


Iänikuinen lamppu. En edes tiedä miten vanha se on.


Verhotki on jo aika haaleat.. 



 Mä oon aika kova lukemaan kirjoja ja lainaamaan niitä. Olin kerran kirjastossa TET-harjoittelussakin. Oli tosi mukavaa, ihanan rauhallista.



Tässä on mun vaatekaapit ja vähän sängynkulmaa. Ei mikään jäätävä lukaali, mutta mukavan ja sopivan kokoinen "luola", niin kuin äiti sanoo. :D Yleensä mun verhot on aina kiinni kesäisin... tulee muuten hirveen kuuma. Siitä kai tuo nimitys.

Tuntuu vähän surulliselta ja oudolta ajatella, että jonkin ajan päästä tää ei enää oo koko päiväsesti mun oma huoneeni. Että mahdollisesti asun eri paikkakunnalla ja omassa, pienessä ja (luultavasti) ahtaassa kämpässä. Tähän taloon ja tähän huoneeseen liittyy kuitenki niin paljon muistoja alakoulu ja yläkoulu ajoilta. Mulla on aivan hirveä hinku sisustaa ja ostaa tyynyjä ja kynttilöitä ja lamppuja sun muita mikä on aika pelottavaa, koska se on hyvin epätyypillistä mulle.
Tavallaan haluan päästä tästä jo eroon.
Maalata, muokata, siirrellä ja käännellä, tehä tästä huoneesta jotakin ihan erilaista.
Kuus vuotta yhessä paikassa on jo pitkä aika. Ei nyt ihan hirvittävän pitkä, mutta sen verran pitkä että tulee ikävä.

Niin se aika rientää eteenpäin...



Terveisin Hobitti



Kommentit

Suositut tekstit