Näin saatteeksi...

Tervehdys vaan kaikille!


Aloitus on aina vähän hankala..
ei oikein tiedä mitä pitäis sanoa ja mitä kannattaisi jättää sanomatta. Tämä on erityisen hankalaa varsinkin silloin, kun näppäimistön puikoissa on tällainen hölösuu kuin meikäläinen..
(Muuten, jos odotat tältä blogilta ja sen sisällöltä jotakin suurta ja ihmeellisen mahtipontista, niin sanon näkemiin heti tähän alkuun.. ihan vain varoituksena..)
Monesta asiasta kiinnostuminen on tuskaa. Believe me.
Tytön, jonka keskittymiskyky on luokkaa "voisinpas tästä vaikka- Uuuuu perhonen ~ :3" tätä ei ole kauhean vaikea ymmärtää.
Tanssiminen, laulaminen, soittaminen, piirtäminen, runot ja proosa, valokuvaaminen ja bloggaaminen ovat kaikki minulle tuttuja. Puhumattakaan sitten kaikesta muusta oheistoiminnasta mitä on tullut puuhailtua tässä elämän aikana. :D
Enkä vieläkään oikein tiedä, mikä niistä on kaikkein kiinnostavinta.
Samaan aikaan kiinnostavat myös kielten opiskelu, filosofia ja psykologia. Toisaalla soitonopettaja ehdottelee Sibelius-Akatemiaan hakemista ja toisaalla saan tuskailla sen kanssa, että pääsenköhän edes opiskelemaan psykologiaa (tai ylipäänsä yhtään mitään), kun en yksinkertaisesti pysty matematiikkaan.
No sentään yksi asia mikä ei kiinnosta...
Blogin tekeminen voisi olla ehkä hieman helpompaa, jos aihepiirinä ei olisi koko harrastuksien sekava kirjo ja aivan yhtä sekaisin oleva mieli.
Haluaisin kuitenkin uskoa siihen, että ehkä tälläkin pienellä bloginalulla on joku mahdollisuus säilyä hengissä, pieni päämäärä, jota kohden se kipittää pienillä askelilla.
Jos yksikin sielu saa tämän bloginpoikasen kasvun seuraamisesta jotakin itselleen,
se on tehtävänsä suorittanut.

Nautitaan yhdessä tästä taipaleesta, kesti se sitten kauan tai ihan vain muutaman askeleen verran.






Terveisin Hobitti

Kommentit

Suositut tekstit