Jotakin selvää ja sitten taas hieman hukassa

Siitä on jo niin monta vuotta. Mä aina ajattelin, että ku mä kerran tajuan kuka mä olen ja mitä mä haluan, kaikki muuttuu yhtäkkiä vaan helpoks.
Luulin, että jos mulla on joku mun vierelläni,
kaikki vaikeudet vaan maagisesti katoaa.

Outoa miten hassuja ajatuksia sitä uskoo.

Mulla on ollu aina ongelmani mun ajatuksieni kanssa. Joskus niitä on liikaa ja joskus ne on liian villejä. Joskus niitä ei vaan jaksa. Joskus ne on ollu ainoo seura mitä mulla on ollut.
Tänään mä tajusin lopulta (tai no, jälleen kerran) jotakin tärkeää itsestäni ja siitä, minkä takia mä käyttäydyn niin ku käyttäydyn.
Mä tiedän, että ongelman syyn tajuaminen ei poista sitä ongelmaa, mutta ainakin se on alku.
Vähän niinku olisit kävelly 10 kilsaa väärään suuntaan ja sitte havahdut siihen ja pysähdyt.
Sitä se syyn tajuaminen on.
Mutta se ei käännä sua vielä takasin päin.
Sitä varten pitää keksiä joku keino, miten sitä matkaa pääsee kävelemään takaisin päin.
Joskus joku sulle tärkeä voi olla se joka ottaa sua kädestä ja lähtee kävelemään takaisin päin sun kanssa. 
Jos sä suostut...
Oon tosi pitkään vaan yrittäny epätoivosesti mahtua niihin muotteihin mitkä mulle on annettu, vaikka väitin aivan päinvastaista. Joistaki kohtaa mä oon kyllä rikkonu sitä muottia tai muokannu sitä niin, että se sopii mulle, mutta kaikista kohtaa se ei ole hyvä.
En oikeastaan osaa käsittää miten en oo huomannu miten se muotti puristaa, se on selkeesti liian pieni tai väärän mallinen. Mä vaan yritin kestää ja unohtaa kivun.
Huonostihan se toimii, totta kai.
Mutta onneksi mä muutun koko ajan, mä kasvan koko ajan. Mä opin koko ajan jotakin uutta, eikä se muottikaan pysy samana aina.
Joo, mä ehkä yritän olla täydellinen ja osata kaikkea, koska mä yritin ennen todistaa itselleni ja muille, että mä oon jonkun arvoinen, mutta oikeastaan se ei oo huono juttu.
Mä oon oppinu siitä jotakin tärkeää.
Ehkä mä pääsen viimeinki kääntymään ympäri ja lähtemäänki toiseen suuntaan,
vaikka se oliski ihan pirun hankalaa ja veis hirveesti aikaa.

 Hetki

Hetken.

Hetken aikaa näin

kauemmas.

Parin sanan jälkeen

näin hetken aikaa oikein.

"Että kukaan ei voisi

sanoa, että olen

huono."

Miten koko mennyt

saattaakin mahtua

yhteen

ainoaan

sekuntiin.

Terveisin Hobitti